Mulla on tänään pallopäivä. En voi olla ajattelematta palloja ja sairastuin lisäksi vielä pallofobiaan. Ne on niin vastenmielisiä ja pelottavia, ei yhtään kulmaa.

Kirjoitin taas runon.

---

Pallopäivä

Palloja,
Palloja on mieleni täynnä.
Peilistä näen suurimman pallon.
Olen menettänyt elämäni valon.

Palloja,
Palloja vaan.
Täysin kulmattomia palloja,
niitä päähäni satelee.
Siispä palloja.

Palloja,
palloja, punaisia.
Sydämetkin luopuvat kulmistaan,
rakkaus pääsee kuihtumaan.

Palloja,
Palloja vaan
on päiväni täynnä.

 

Liidän

Putoan, korvissa suhisee.
En, liidä. Minä putoan.
Tipun, putoan, valun,
ja olen alhaalla.

Kuinka se saattuukaan.
Kuinka kipu täyttääkään.
Ei lyö vertoja sinulle.
Sinä satutat minua eniten.

Kolme pistettä...

Kolme pistettä,
kolme perätysten,
ovat kavereita keskenään.
Jolle kulle ongelma?
Ei kai nyt sentään.

Kulta, rakas

Muruseni,
pullaseni,
vilkaisitko?
Et, mutta voisitko?

Raitapaita,
ruutupaita.
Paita ja peppu.
Yksi yhteinen selkäreppu.

Yksin

Pimeä kuilu

pohjallaan minä.

Huutoni kaikuvat.

 

Näen valon,

Olisitpa se sinä.

 

---

Huomaan kyllä kuinka usein tunnit menevät raapusteluksi ja lopulta huomaan että olen jäljessä.